cause i am just a lion and a lion i will stay

oma identiteetti, minäkuva ja persoonallisuus. niistä on muodostunu kamala ongelma mulle mun päässä viimeaikoina. mua on alkanu jostain syystä ahdistaa tosi paljon se tosiasia, että ihmiset näkee mut ihan erilaisena ku mä oikeesti oon. oonko mä oikeesti niin kylmä, tunteeton ja korni ku tuntemattomat ajattelee? tai hullu sekopää, joka ei arvosta ketää? miks mä näytän siltä ulospäin?

oon aina halunnu tietää mistä se johtuu, koska oikeesti oon tosi sosiaalinen ja verbaalisesti lahjakas, ei mulla oo tapana haukkua ketää syyttä suotta ja yleensä ajattelen, et jokases ihmises on jotain hyvääki. totta myös toinen puoli, että jos en oikeasti tykkää jostakusta niin annan sen kyllä näkyä ja kuulua mutta ei mulla oo tapana tuomita tutustumatta. vaikka usein luotan ennakkoluuloihin vähä liikaa.

"i am a lion and i want to be free. do you see a lion when you

look inside of me? outside the window just to watch you 

as you sleep, cause i am a lion, born from things you cannot 

be. how can i sleep at night, when there's a roar inside my head?"

meidän piti kerran äikän tunnilla miettiä mitä eläintä me muistutetaan ja miksi. mä sanoin, että mä oon joutsen. en siks, että olisin yhtä kaunis tai ylväs tai että mä tarttisin jotain erityistä suojelua uhanalaisuuden takia. vaikka kaikkihan noista pitäis pitää paikkansa ihan jokasen ihmisen kohalla. mutta mä sanoin, että mä tykkään vaihtaa paikkaa ja olla vapaa niinku joutsen. vetosin myös siihen, että oon omalle porukalleni ja kumppaneilleni yhtä uskollinen ja lojaali ku ne on. ne ei ikinä vaihda laumaa.

jokasen pitäis mun mielestä ajatella olevansa se uhanalanen laji, koska jokanen on oikeesti jollain tavalla erilainen. eikä erilaisuuden tartte tarkottaa mitää outoutta, vaan sitä, et on oikeesti löytäny sen mitä haluaa olla. mä tiedän mitä mä oon ja onneksi mun kaverit tietää sen myös. porukassa mä tykkään olla se, joka piristää muita ja kuuntelee toisten huolia, luo rohkeutta ja on aina valmiina auttamaan. mä oon oikeesti aika suvaitsevainen ja lepposa.

"here's a story of everything we'll ever be. you can hide but some 

of us can never leave and if you go i don't need those little things. 

they remind me of all our little dreams. ~~ forget about tomorrow, 

tomorrow is today. you were born a lion and a lion you will stay."

kaikki on niin ristiriitasta, koska vaikka oon tosi sopuisa ihminen niin silti tuntuu että ihmiset tavallaan pelkää tai kaikkoaa mua. mikä sen tekee? mielipiteet, ulkoinen habitus, äänekkyys vai se, etten jaksa hymyillä kokoaikaa? mikä tahansa se syy onkaan, niin se on just sitä pinnallisuutta ja ennakkoluuloa. sitä mitä mä vihaan ehkä eniten täs maailmas.

ihmisen ulkonäkö ei loppujen lopuksi kerro siitä yhtää mitään. olisinko mä entistä friikimpi jos mulla olis kädet täynnä tatuointeja tai puoli päätä kaljuna? eihän se muuttaisi mitenkää niitä piirteitä, ominaisuuksia ja asioita mitä mä arvostan toisissa ihmisissä tai mitä harvoja hyveitä mä satun omistamaan itse. jokasen pitäs vaan muistaa, että vaikka ihminen ei näytä sulta niin se ei tarkota ettäkö se olis välttämättä ilkeä, sehän saattaa todellisuudessa olla hyvinki samanlainen ihminen ku sä.

"but tomorrow is tomorrow so forgive me if i stay, 

you can hide beneath the covers while i hide behind the pain. 

after all, only so much we can say, words can lose 

their meaning once you walk away."