mun ajatusmaailma on taas lipsahtanu huomaamatta siihen samaan mitä se on ollu aikasemmin. oon tyytymätön. ehkä epärealistinen. onneton. mutta vain koskien sitä yhtä asiaa, jota mä en enää voi kestää. mä haluan unohtaa sen, mutta se on liian läsnä. en pääse sitä karkuun, vieläkää. tuntuu etten voi olla onnellinen, mä vihaan sitä liikaa.
"pelkään onnellisuuutta
sillä tunnen sen vastakohdan.
päivää on seurattava illan
ei voi muuttaa.
kirouksella on kasvot, jotka ihmistä muistuttaa.
sen ääressä asuu pahuus,
se valehtelee myös itselleen.
~~ puolet jäi vangiksi illuusion,
joka itsestään
rakensi uskonnon. puolet iskee rystyset kallioon
tunteakseen todellisen. kirous kulkee rataa, joka
muodoltaan tunnistetaan.
ei mitenkään voi pysäyttää."
ja vaikka mä yritän, niin en ikinä onnistu. oon yrittäny hyvällä, oon yrittäny pahalla. huomattavasti enemmän sillä pahalla. hyvä ei ikinä toimi. ei missään, ei mitenkään, ei milloinkaan. palasin vanhaan pahaan. se on se turvallinen vaihtoehto, koska tiedän miten se joka tapauksessa loppuu. oon joka kerta epäonnistunu mutta silti jotenki uskon tällä kertaa onnistuvani. oon niin saatanan tyhmä.
"toivottu paljon ja kaikkee saatukin on, sen verran
ettei voi väittää
et on tyytymätön. on tehty kaikki mikä helposti
on tehtävissä. joskus
jopa nähty vaivaa luodaksemme kuvan
jota kehdataan näyttää, kriteerit
täyttää. ~~ kuitenkin on
niin paljon sellaisia asioita joihin voi hyvänä
hetkenä
luulla kiintyvänsä. voihan myös olla, ei koskaan tule sellaisia
aikoja jollaisiksi kuviteltiin päivät jolloin on kaikki valmista,
kaikki kaunista. ylijäämävaluma, älä pidä kiinni.
on asioiden tarkoitus
muuttuu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti