"aina ankara itseäni kohtaan, vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa. ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani, makasin päiviän vaan lattialla tuskissani. istuin pariisin taksissa ja mietin että halusin kuolla, ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla. tottunu olee vahvin aina kaikist mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks. pelkäsin huomista, en halunnut herää. oli hetki kun en mistään mitään tajunnu enää. itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas, ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan. ~~ hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää ja se rikkoo äijän vaikka on rikki jo ennestään. elämä jatkuu, karavaani jatkaa kulkuaan vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan. koskaan ei saa katkeroituu, eikä liikaa kyynistyy, ei turhaan jossitteluun syyllistyy. perhe yhdistyy ja musiikist saa voimaa jatkaa vaikka tänään ois paha olla koita jaksaa. ~~ oon maannu lattialla, miettinyt miten täällä selvitään. oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää. mut oon täällä vielä, en anna pelon mua koskettaa ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan. mut oon täällä vielä, en anna pelon mua koskettaa."
viimeaikoina mulla on ollu kivaa. oon hymyilly ja nauranu paljo. niin paljo enemmän ku vuosi sitte olisin osannu kuvitellakkaa. mä oon oppinu luottamaa siihen, et elämä jatkuu kaikesta huolimatta, on vaa osattava päästää irti ajois. ehkä sen takia mä en osaa enää tyytyä tai sitoutua mihinkää.
!!! ♥
VastaaPoista