"pohjalla kun itsensä löytää, silmäni kauneutta ei nää. kun sä seisot kuolleessa pisteessä, menettää sen viimeisen toivon. tuntuu kuin surulle sanoisi tahdon. eikä me kuihduttu koskaan pimeyden keskellä. sulje sun silmät, anna mun kantaa sut pois."
miten voi olla edes enää mahdollista, et maailma keksii edelleen keinoja millä kaataa seiniä mun ympäriltä. tää ei oo vaan enää todellista. miks kaikki paska tapahtuu samaan aikaan ja just mun kohalla? oikeesti nyt tuntuu siltä, etten mä vaan enää jaksa. tuntuu niin pahalta ja syylliseltä, oon niin rikki jo valmiiks kaikesta joten tää tuntuu vielä pahemmalta nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti