kumma ajatella et tätä tää elämä nykyään on. ois niin kiva ku ois jotain mitä oottaa ja jotain, jonka takia nousta aamusin. tällä hetkellä kaikki on niin turhaa, oikeesti ihan kaikki. en jaksa tai pysty keskittyyn mihinkää enkä halua tehä mitää mitä ehkä pitäis. kaikki on vittu yhtä levällää ku tolvasen eväät. ja sitä paitsi, en enää ymmärrä yhtää ketää. miks pitää just nyt kaataa suolaa haavoihi ja nostaa vanhoja juttuja pöydälle, niinku mulla ei ois jo muutenki tarpeeksi kestettävää tällähetkellä. vittu pää hajoo. kokoajan tuntuu ku oisin jonku paskamyrskyn silmäkkees. eikä näytä siltä, et oisin hetkeen pääsemäs pois...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti