paranoid number 11

"pimee puoli esiin pilkisti kiltisti ensi alkuun mut sen hirtin vaik irvistin. jos joku luulee et joskus joku riittää, ni ei ikinä - tuska on yhtä kuin kipinä. elämäni kuplassa, puhtaassa turvassa autuaan turhassa. ei mul oo mitään maalii, tavotteena vaan hautaan arvoesineitä haalii. tietoa sinne dementoituvaan kaaliin, tuhannelle todistajalle näytän sit saaliin. jos voisin lekalla lyödä tohon graniittiin loven, että "minä olen jatta, tälläinen olen" niin sen tekisin, ei tarvii kysyy kahesti. ku jos en tipu kohta ni hyppään jatkeeks tän trapetsin. hirttäydy, niin petyt. älä hirttäydy, niin petyt. hirttäydy tai ole hirttäytymättä niin joka tapaukses sä vaan petyt. yritä jotain, niin petyt. älä yritä mitään, niin petyt. elä vittu täysii tai kuole tähän paikkaan niin joka tapaukses sä vaan petyt. petyt elämään. mun ei tarvii todistella et mä oon kova, koska vittu mä en oo. mut mä oon katkera, katala, kavala ja yllättävän sadistinen eli älä vittuile, joo. ~~ mä en oo erityinen, enkä erilainen mutten myöskään tarpeeks kypsä et toimisin sen mukaan. sataa vaan, koska pilvet mua seuraa. ukkostaa, muttei kuule sitä kukaan. ei kukaan tunne oikeeta mua. ~~ valehtelin kaikille kaiken, kaikki mitä sanoin oli paskaa, kaikki mitä oli oli paskaa, koska kaikki on paskaa. yritän miellyttää niitä joita mä vihaan ja niitä joita muka vihaan, mä kadehdin. niitä joita esitän kadehtivani, mä säälin ja ketä muka säälin, mä panin. kaiken se vaatii, ku uskoo et on uskomaton, aivan naatti, raukka pieni sosiopaatti."