2.9.2015

olen nyt jo turtunut tuskan tunteeseen

mulla olis kyllä ollu kirjotettavaa. ei vaan oo jotenki aina tuntunu siltä että ne asiat kuuluis tänne, niinku ne olis vääriä murheita, turhia ajatuksia. mun koko elämä on ollu aika turhaa viimepäivinä. viikkoina. kuukausina. oon tyhmä ja liian kiltti, teen kiusaa itelleni, toivon ihan turhaa. mutta en vaan voi sille mitää. en halua enää päästää irti. en halua olla enää yksinäinen. haluan olla jollekki joskus jotain. en haluaisi suostua siihen, että oon pelkkä turha, tarpeeton säkki jolla ei oo arvoa. pelkkää ilmaa. se, että vanhemmat välittää ja sanoo arvokkaaksi, se ei riitä. tarviin jotain joka tekis musta ehjän, ei hajottaisi enempää. mikä mussa on vikana? pakko olla jotain koska asiat ei koskaan muutu. en oo koskaan ollu kellekkää mitää. enkä tuu olemaan. 


osaisimpa tai voisimpa vaan päästää irti.

1 kommentti: