"lähdin kun oli liian vaikeata olla.
olit kaikista tärkein,
nyt en tiedä missä meet.
kaikesta täytyy puhuu, niin sä aina sanoit,
mutta sotku on sotku,
niin se on ja minkäs teet. sanat on ilmaa, ne ei estä.
se että pelkää, se ei estä mitään ja mihinkään ei pysty valmistautuun,
sinäkin teit sen kaiken, miksi? jo etukäteen menin palasiksi.
satutit enemmän kuin kukaan muu.
ja nyt mä annan olla,
huudan mun surut tuuleen.
päätän et tää on tarpeeksi.
joskus vielä
kaikki,
tai niin mä luulen,
annetaan, saadaan anteeksi.
tahdon sua samaan aikaan lohduttaa ja lyödä.
huutaa, karjuu ja halata
ja sanoo hyvin käy. ~~ miten voin tietää koska mennä?
pitääkö vielä teeskennellä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti