mä vihaan ihmisiä, jotka ei saa mitää aikaan. mä vihaan ihmisiä, joita ei kiinnosta yhtää mikää. mä vihaan ihmisiä, jotka on saamattomia. mä vihaan ihmisiä, jotka ei osaa ottaa itteensä niskasta kiinni. mä vihaan ihmisiä, jotka ei arvosta toisten työtä ja huolenpitoa. mä vihaan ihmisiä, jotka elää toisten siivellä ja mä vihaan ihmisiä, jotka ei osaa aikuistua.
on myös helvetin ärsyttävää ku jotaki sovitaan ja luvataan eikä niitä silti pidetä. tai jos asioita siirretään ja siirretään, tai ei ilmoteta ajoissa. mulle lupaus on aina lupaus - oli kyse pienestä tai isosta - niin se pitää pitää. joskus on pakko tehä jotaki josta ei tykkää ja yleensä se 'joskus' tarkottaa päivittäin.
jos ihmistä ei kiinnosta esim. koulun käynti tai töiden tekeminen niin mitä vittua se suoraan sanottuna tekee elämällään? elää ny sitte koko loppuelämä käymällä sossun luukulla, asuu jossai perseenreiän kokoses kömmelis, ikinä ei pysty kokea mitä on luksus koska ainut herkku ja holiday on kossuvissu jäillä viereses räkäläs.
mua vituttaa lapselliset ihmiset. ei +-18 vuotiaiden kuulu käyttäytyä enää ku pahasten teinien. sillon pitää jo tajuta, että elämisen eteen pitää oikeesti tehä jotain, vanhempia pitäis oikeesti jo osata kunnioittaa ja pitäis osata arvostaa sitä mitä on saanu eikä aina vaan haluta lisää. ei saa olla niin kiittämätön.
vituttaa ihmiset, jotka ei ymmärrä erilaisuutta. jos jostain ei tykkää, sen saa näyttää mutta miksei voi edes hyväksyä? mielipiteet saa & pitää olla ja kaikista ei kuulukkaan tykätä. rasismi on perseestä, koska kukaan ei oikeesti voi taustoilleen mitää vaikka haluais muuttua. ei saa heti tuomita pelkän maineen, ennakkokäsitysten ja historian perusteella. ku kaiken lisäksi ihmiset pystyy yksilöinä kyllä muuttumaan.
ja nyt vituttaa tämä avautuminen ja se, että kuvailin tuossa melkein täydellisesti itteeni. joo, oon laiska ja aika huonosti aikaansaava ihminen, mutta mä teen sen mitä vaaditaan ja yleensä ajallaan. mulle on itsestäänselvyys, että koulut on käytävä vaikkei ne innostakkaan. mä rakastan mun vanhempia ja kaikkea sitä mitä ne on mun eteen tehny. mä yritän tulla toimeen kaikkien kans ja elää niin, ettei musta olisi kenellekkää ylimäärästä vaivaa. etten olisi kenenkää tiellä.
elämän oikeesti kuuluu olla epäreilua. eihän kukaa koskaa oppisi mitää, jos ei joutuisi pettymään. ihmisten kuuluu epäonnistua ja tehä väärin. hyvä ihminen voi olla vasta sitte, ku tajuaa tehneensä virheen ja haluaa korjata tai hyvittää sen. mä toivon, että munki virheet loppuis pian, koska mulla on ihan tarpeeksi jo korvattavaa.
kiitos ja anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti