"mä sanoin joskus pitää jaksaa, mut nyt ei jaksa. yks elämä elettävänä ja seki on paskaa. mä kerroin sairaast maailmasta, siin olin oikees, pyytäny apuu taivaast ja ne vei rakkaan pois. en oo tyytyväinen elämään, kuka mua auttaa vois? en oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen. mä palan halust unohtaa kaiken, alottaa alust, ehkä alla palmun unohtas vaikeudet joita sattuu. liian monesti meinannu raiteiltani suistaa, vetäny bumii ainoastaa ku en haluu muistaa. itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän, joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän. ~~ enkä tiedä mikä mua ohjaa - musa vie mua huipulle, elämä vetää pohjaa. kait meen parempaa, itseeni katon peilistä ja meen oottaa huomista ja vihaa eilistä. teinistä muuttunu, nyt on pakko yrittää, mutsi käski antaa kaiken minne sitte pyrinkää. en oo tasapainonen, väliäkö sillä? en tipu nyrkillä, en kritiikillä, en välttämättä millään joten älä välitä. oon vaa tyttö jolla ei oo mitää mitä hävitä. ~~ joo mä myönnän, mä pelkään. mä en oo vahva. silmät kii nyt ku kelaan meit kahta. ~~ pahoillani kun en osaa enää luottaa mut liikaa iskui, haavoi se selkään tuottaa. puukottaa ja sit itken vaan verta mut miks vitus näin käy joka kerta? mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu, tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu. ~~ mutta äiti älä huoli, mä kyllä pärjään. jos sulta jotain puuttuu, sen mä vaikka kerjään. mul on olemassa tarpeeks monta syytä jotta selviin koska mä rakastan ja uskon mun unelmiini."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti