mut elämä ei oo huora, sitä ei voi juoda kauniiks

"saman pahan olon pystyy haistaa kaupungil tai maalla, vaikka maaperä muuttuu ni pahuus pysyy taivaalla. ja se on se mikä meitä kuljettaa. lyödään toisii jotta voitais jotain tuntea. ~~ ja omatunto on vaan pelkkä sisäinen ääni, joka muistuttaa et isoveli valvoo tänäänki. tää paikka vie mut ahkeruudest laiskuuteen, keskiverto elämä perustuu samanlaisuuteen. kaikkeen tottuu paitsi itse tottumiseen, muutos alkaa sanoista ja loppuu niiden loppumiseen. ~~ miten muuttaa sydän lasiks ku se on aina ollu kivee? liian heikko rakastaa, liian vahva vihaa. tukahdutan kaikki tunteet ja kuolen sankarina. mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. tarvin jotain minkä puolesta nousta aamulla. mul ei oo mitää mitä menettää, koska tää on paha maa."

ja tää.

mä oon niin väsyksis. väsyksis siihen, etten oo terve ikinä. väsyksis siihen, etten saa nukuttua ja siihen, että heti ku musta tuntuu et palaset alkaa luisuu takasi paikoilleen ni tapahtuu jotaki hirveetä. valitettavasti osa niistä asioista vaan on semmosia, etten voi puhua niistä täälä. olo on niin hirvee kokoajan, etten tiä et miks ees yritän enää. ja ne asiat on semmosia, etten mä voi niille yhtää mitää ja se hajottaa enemmän ku mikää, etten voi auttaa. se satuttaa.