19.5.2013

kovin helppoa on vajota hetkiin joissa tunne on valhetta

huhhuh. aika aktiivinen viikonloppu takana ja sen verran väsyttäiski ny... perjantaina myin ennakkolippuja sprinttiin, fillaroin ainaki 15km, uin ekaa kertaa kooään altaas, join trooppisia hedelmiä, kirjotin janpan eskoorttiin vinoja tekstejä ja nukuin ihan liian vähä. lauantaina mentii härmää kattoon touko-jiiämmää, kannustin kaikkia villisti, en palanu, pidettii kisakatsomoa varikolla, kuuntelin finlandssvenskaa ja illalla pidettiin allaspileet vol.1! oli oikeesti kiva ilta, vaikka luulin et se menis iha vituillee. uitiin viä kahelta yöllä ja valvottiin yli viiteen. tänää lähettiinki aamulla pesämäelle stiigaileen, mut oli kyllä aneemisimmat kisat joita oon ikinä ollu kattomas. ehkä isokrapula ja väsy ja vitullinen nälkäki vaikutti siihen, että ei ollu mikää loistava tunnelma.

mut vaikka mulla olis kuinka hauskaa, vaikka mä olisin kenenkä tahansa kans ja mihinä vaan niin mulla on silti aina ulkopuolinen olo. ei oo kivaa ku ei pysty nauttimaan niistä hyvistä hetkistä kavereiden kans vain sen takia, mitä mä kuvittelen ittestäni ja koska teen ittelleni sellasen olon. en vaan voi sille mitää. ulkopuolelle näyttää varmasti siltä, että olisin kovinki onnellinen ja tasapainonen ihminen mut todellisuudes mulla on aina semmonen ylimääränen olo, ihan ku mä en kuuluisi yhtää mihinkää.


"mä kaipaan rakkautta, mul on siihen tarvet, mä haluun jonkun joka osaa 
paikkaa mun arvet. mä nään sen jonkun tän ihmismassan keskellä, jollakin on 
tunteet, mut kumpa tietäis kenellä. se nousee pystyy kel on tunteet tässä 
massassa, jos sulla on ni auta mua nousee tästä paskasta."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti