kevät on vitun paskaa aikaa. paitsi et mikäpä ei olis? ainakaa mulle. vituttaa jo valmiiksi kaikki jos ajattelee tulevaa, vituttaa jos ajattelee mennyttä, eikä tääkää hetki mitenkää hohdokasta oo. vituttaa suunnattomasti ku kaikilla on joku asenneongelma, varsinki sillä yhellä, jolle haluisin puhua enemmän ku kellekkää muulle. johtuuko sen vammaanen käytös siitä, että se haluaa olla ilkiä, haluaako se vaa tahallaa aiheuttaa mulle paskan olon kaiken tän jälkeen, eikö sitä vaan kiinnosta vai eikö se uskalla puhua mulle enää? mä oon yrittäny olla sanani mittanen ja käyttäytyny niinku lupasinki, vaikkei se oo ollu helppoa. oon tehny aika paljo ylimäärästä sen eteen et voitas olla väleis ja joustanu naurettavan paljo mut silti se ei pidä yhtä ainutta lupaustansa? vituttaa.
"it took so long just to feel alright. remember how to put
back the light in my eyes. i wish i had missed the first time that
we kissed, cause you broke all your promises."
miten se ihminen voi kuvitella, että sen normaali käytös mun läheisiä ja kavereita kohtaan ei vaikuttas muhun? totta munassa se vaikuttaa muhun! jos se käyttäytyy normaalisti niitä kohtaan eikä edes katokkaan mun päälle niin tottakai siitä tulee semmonen olo, että se on suuttunu mulle tai että mä oon tehny jotain väärin. ja tottakai mä tuun mustasukkaseksi siitä, että semmoset ihmiset joita se ei tuntisikkaan ilman mua, merkkaa sille nyt enemmän ku mä. mä oon sille enää vain ilmaa ja se on mulle niin paljo enemmän. se satuttaa, ihan oikeesti. enemmän ku mikää.
"who doesn't long for someone to hold, who knows how
to love you without being told. somebody tell me why
i'm on my own, if there's a soulmate for everyone."
tänään on ollu koko päivän semmonen olo, ettei ketää vaan kiinnosta. oon yrittäny ajatella viimekuukaudet järkevästi ja uskotella ittelleni, että kyllä mustaki välitetään. mut tää on niitä päiviä ku todellisuus iskeytyy vasten kasvoja ja tajuaa, etten mä oikeesti oo kellekkää paljo yhtää mitää. kaikilla muilla on aina se joku toinen parempi kaveri, joku tärkeempi ihminen, joku kivempi juttu joka menee mun edelle. kotonaki mä oon aina vasta sillä varasijalla, jos jää aikaa tai rahaa. tuntuu että mua kaivataan vasta sitte, ku musta hyödytään jotenki tai joku tarttee mun apua. sitte ku kaikki muut ideat on käytetty. mä oon aina se viimenen vaihtoehto. olis kiva jos olis joku jolle olisin edes jotain sen sijasta etten olisi mitää.
"but it's just another one of those days. the way you made it all feel so right, the way i fit into your arms at night, i'll remember that
feeling for the rest of my life. but it's just another one of those days.
i can't help but feel a little upset about the things you and i never had.
i had the world, but instead threw it all away."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti