"niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan, niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan. nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat? vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa? ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa? miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi, käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi. mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee, eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee. jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle, ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen. vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan.
vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni. mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni. mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes, tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes. nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta. mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja samal haluais taas lähtöruutuun palata. mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus, kaipaan sua lohduks. tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille vain muistoni voi enää tuoda takas ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas. vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle. mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle.
vaik nyt oon onnistunu kai päästämään irti, tunteita sua kohtaan mä tuun ain säästämään silti. pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten. en ite kai mä koskaan odottanu, et miten paljon asioita oppii arvokkaana pitämään. jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan, oisin ollut yksin, sitä pääs vieläkin äänet toistaa. sit kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois vaan sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti