13.1.2013

miten se voi antaa enemmän ku minä, mä annan kaikkeni

"ja vaik olis välil vaikeet, pitäis pitää huoli itestään. vaik kuin itkettää, mikään ei tapahu itestään. eikö se oo itsestään selvää? ei pitäis huomist pelkää, just sillon pitäs jaksaa ku on vitun herkkää."


harmi vaan, että oikeestaan noista mikään ei tällähetkellä täyty. oon laiminlyöny itteeni, en omasta tahdostani mutta vahingossa. en oo saanu nukuttua yli viikkoon kunnolla, en oo pystyny syömään miltein mitää mutku vasta nyt viikonlopun aikana. ja kuitenki joka kerta se oksettaa mua. mä en pysty keskittymään mihinkää muuhun ku siihen. ja just sen takia mulla on paska fiilis kokoajan vaikka yritänki esittää muuta. viikonloppu meni yllättävän kivuttomasta, mutta se johtuu vain siitä, että sanna oli mun tukena ja seurana. heti ku jäin yksin hetkeksikää niin se sama kamala tunne palas takas. pitäis tosiaan jaksaa, mutta nyt tuntuu taas ettei sellane oo mun mahdollisuuksien listalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti