mekkorakkaus, pinkkirakkaus ja blingirakkaus. tänään on keriinny tuntee vitutusta, ahistusta, lisää vitutusta ja kamalaa poltetta mun sisällä. toivon vaa et kaikki olis hyvin, toivon vaa etten ois taas pilannu kaikkee. miks kaikki on nii vaikeeta? miksen osaa olla niinku pitäis, miksen osaa olla semmonen ku haluttais. mä olisin hiilenä jos jaksaisin tai haluaisin, mut ei. oon päättäny olla olematta. en tee asioista enää vaikeempia. fiilisten mekkoa ja muistopiisejä, jos vaikka vahingos tulis ees vähä parempi mieli... oon niin huolestunu ja kyllästyny siihen. miks mun pitää aina ajatella sitä pahinta vaihtoehtoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti