"annetaan olla, ei loukata enempää, jatketaan kumpikin omaa elämä. en oo varma kuitenkaan, mitä jos en pystykään taipumaan, ilman sua olemaa. aivan sama vaikka kyyneleet tulis kun sä lähdet pois. aivan sama vaikka koskaan et soittanut ois. ihan sama vaik ei sua olisikaan. ihan sama vaik en susta kuuliskaan. aivan sama vaikka haihtuisit jonnekin pois. aivan sama vaikka koskaan et soittanut ois. tämä tilanne on täysin mahdoton, ilman sua oon kuitenkin onneton."
millä voi ihmisestä tuntuakkaan näin pahalta. pala kurkussa ja kyyneleet silmissä kokoajan. koko muu maailma on ihan sameeta ja harmaata, silläkää ei oo enää mitää väliä. en vaa pysty tajuamaan tätä. tää alkaa taas ja mua pelottaa. miksei mikää helpota mun oloa? miksen mä saa koskaan olla onnellinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti