"mä luulin aika ikävän syö ja toivo epätoivoni lyö, mä luulin päättyy jokainen yö valonsäteisiin, mut se ei olekaan niin. ~~ mä luulin aina jotakin jää, jota ei pysty hävittämään edes silloinkaan repimään, kun sanoo näkemiin. mut se ei olekaan niin. ja ulkona jossain oot sinä ja uus, kireä teennäinen valoisuus. mä olen verta mä oon väkivaltaa, mä haluan huutaa ja satuttaa. mä luulin että viha väsyy, suru sammuu tai himmentyy. mä luulin että kipu häipyy, menee kadoksiin, mut se ei olekaan niin. mä luulin että hallitsen tän, mun mielen ja mun elämän. joo, mä luulin että sinä ja hän jäätte unohduksiin, mut se ei olekaan niin. se ei olekaan niin. se ei olekaan niin. se ei olekaan nii."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti