now that i'm older

miks tän maailman pitää olla niin epäreilu paikka. miks toiset saa aina kaiken, miks toiset pääsee niin helpolla? samalla jotku joutuu raataa vain sen eteen et ne selviytyy. kuitenki jokanen syntyy ja kuolee, mut miks vaan harvat elää siinä välissä? eläminen pitäis olla juhlaa mutta ei kaikille se ei oo. onko se reilua?

jos ihmisiltä kysytään, että onko ne koskaa ollu pettyneitä, katkeria, mustasukkasia, surullisia tai rikkinäisiä, niin vastaus on aina kyllä. mut jos meet kysymään onko joku kokeny aitoa rakkautta ja onnellisuutta niin vastaus ei tuukkaan niin nopeesti. onko se reilua?

"i never really got why we're her just look at all we build in our 

lives and we all disappear. a few of us are born with so much 

while most of us just chasing down a dream that we just can't touch. 

so why we try so hard in this place? when pain and suffering is 

a guarantee and happiness is a phase. i wonder if one day we're 

at peace or will this whole world just become like the middle east?"

ihan ku ihmiset pelkäis myöntää olevansa onnellisia. ihan ku sen sanominen vois viedä sen pois. onnellisuus on kuitenki suhteellista. miks ihmiset aattelee, että sen pitäis olla kokonaisvaltainen onnistumisen ja tyytyväisyyden tunne jokasella elämän osa-alueella; koulutus, ura, perhe, rakkaus, materia, kaikki.

miksei onnellisuutta vois olla vain se hauras ilme kun sun koira katsoo sua silmiin, hymy ylpeän isän huulilla, auringon säteet omenapuun oksien välissä, värikäs reggae soimassa sun korvissa, räpätin sun pyörän pinnoissa, kesäsade sun olkapäillä ja naamalle levinneillä meikeillä, veljen aito nauru kun näkee koiran puoliksi ulkona auton ikkunasta, yksinään keinuminen keskellä yötä, valokuvan onnistuminen tai puhtaat lakanat?

"i wonder where we go when we die? if there is anything past 

our lost sun and our sky? 'cause airports only take us so high. 

is it hidden in the stars? what's the answer to your soul lying? 

i wonder do we get to come back? i wonder if i will remember 

these questions i've asked or will i just star over again? 

i hope it's not too hard to find all of my old friends."

mä oon onnellinen ku nään noita asioita. oon onnellinen ku tapaan kavereita. oon onnellinen ku nille hyppää mun syliin. oon onnellinen ku lasken mun ruusukkeita. oon onnellinen ku löydän kivat nuotit. oon onnellinen ku random mummo hymyilee mulle. oon onnellinen ku saan kävellä paljain varpain. koska mä osaan olla onnellinen.

meistä kukaa ei oo täälä ikuisesti. joo #yolo, tiiän, mutta miks pitää kuluttaa aikaa ja voimavaroja täydellisyyden tavotteluun? ku kaikki se onnellisuus voi olla meillä kaikilla täs jos vaan haluaa nähä ne asiat erilailla. en oo ite mikää pyhimys, enkä todellakaa oo aina onnellinen, eikä tarttekkaa. mutta mä yritän tehä asioita, joista mä nautin enkä aina pelkää huomista. mä luon oman onnellisuuteni ite. en tartte siihen muita.

"but when we were younger, when we were younger,  
i had the answers, i've got to say. but all of my answers, 
now that i'm older, just turned into questions in front of me. 
right in front of me, in front of me, everything changes in front of me."

tuntekaa ittenne rakastetuiksi, jossette muuten ni yrittäkää rakastaa itteenne. jokasessa on kuitenki edes jotain hyvää. ja teidän äidit ja isät rakastaa teitä. onnellisuuden ei tartte olla sitä, että on parempi ku muut, että koko elämä on kerralla kunnossa. onnellinen ihminen on se, joka hyväksyy omat ja muiden virheet ja epäkohdat. onnellinen on se, joka ei oo täydellinen.