en oo laittanu tänne pitkään aikaan mitää järkevää. kaikki vaan säilyy mun päässä. ei se oikeestaan toimi niin. siks aikanaan teinki tän, että tänne saan laittaa muistiin, selventää niitä mun virtapiireiltä. pukee sanoiksi, joita te ette kuitenkaa ymmärrä.
en oo esitelly teille pitkään aikaan mitään, mitä olisin voinu. esim mun uutta tatuointia, joka ei oo enää uus. mun uusia kenkiä ja pipoa, jotka ei oo nekää enää uusia. mun uutta pupua, joka ei oo kauaa enää vauva. tai mun kokonaan uudistettua huonetta, joka tuntuu jo yhtä tylsältä ku aijemmin.
"luulee ihminen elämää hallitsevansa. ~~ ei tiede tiedä mistään
mitään.
keksitään hiukkanen hiukkasen sisään. meil on illuusio, et
voitas
muka ymmärtää. ~~ ei oo vastausta siihen miks mikään ei oo pysyvää.
ollaan itsemme yliarvioitu, viisaaks konfirmoitu. kohtaloks kaikki
pohjaoletukset koituu, totuudet nätisti toisiinsa sointuu. ~~ ei kukaan
lopult voita, siks on turha suuttuu, meiltä siihen voimat puuttuu."
en oo myöskää kertonu meidän päiväreissusta helsinkiin, pummijunailua ja spurguilua. enkä ekasta drinkistä krouvis täysikäsenä. enkä siitä, miten mä en enää juurikaa käy koulussa. myös kauhajoki - kurikka - ilmajoki - seinäjoki - kauhajoki roadtrip on ihan unohtunu.
ette myöskään tiedä, miten vaikea mun on nukkua nykyään. miten mä ikävöin, miten mä epäröin. oleminen ja tekeminen on vaikeeta, kaikki muistuttaa mua asioista, joita ei kohta oo. vaikka vielä on. asioista, joista mä en kehtaa puhua ääneen. asioista, joista mä en saa puhua ääneen. musta tuntuu että tammikuussa mikään ei oo niinku ennen. enkä tiedä onko edes enää.
tammikuussa kaikki muuttuu. kaikki.
miksen mäki voisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti