"oon sisäsesti kaunis, mä söin just ruokaa, mä tappelen vaan jos joku söi mun safkani. rento ja seksy vaik en sovi malliks, oon hyvä tyyppi vaik en roolimalli. katon aina adonista peilist - oon tyytyväine itteeni vaik sata kiloo geimis. ~~ ei aina tunnu hyvältä että jengi sanoo läskiks, en paina päätä tyynyy ellei jengi sano fädiks. nyt mä oon iso ja se teki meitsist freshin, must piti tulla urheilija mut seki meni läskiks. ~~ mä luen xxl:ää, mä puen triplaäksällää, mun lempiasento on vaa maata äksänä selällää. täällä mä mällään ku oon 24h laiskotellu. saisko helluntaina heilaa vaik oon selluliitin kaa otellu? ~~ oon vauhdissa tänään etkä pysty mua työntämään pois. syön tänään, oon kaunis ja iso ja pystyn sen myöntämään."
tää ois iha hyvä teksti tähän asti mut ihan täyttä bullshittiä.
ah, kuinka mä rakastankaan itseironiaa ja sarkasmia.
mulla on taas se sama riittämättömyyden tumma pilvi leijaillu pään päällä muutamat viikot tai kuukaudet oikeestaan. en vaan oo ikinä tarpeeksi jotain, tai oikeestaan mitään. ja sen riittämättömyyden lisäks musta tuntuu taas tosi petetyltä ja huijatulta. miksen vaa koskaa opi uskomaa, ettei vittu yhteenkää ihmiseen voi luottaa. eikä pitäis oottaa keltää mitää. tunnen itteni taas nii mitättömäks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti