you can see the god when i take my mask off

täs maailmas on muutama asia mitä mä vihaan yli kaiken ja tietenki myös toisinki päin, eli mitä mä arvostan yli kaiken. mut tänää oon miettiny asioita, joita mä vihaan. koska mitäpä positiivista mä oikeestaan koskaan miettisinkää. oikeestaan siinä on jo yks asia mitä vihaan; liika positiivisuus. vittu ku ihmiset vain tajuais, ettei hyvä ikinä voita, ei pidä odottaa liikaa yheltäkää kanssanisäkkäältä ja jalat alta vievää ensirakkautta ei oo olemaskaa niin säästyisivät neki raukat vain paljolta mielipahalta. onneksi tämän faktan mä oon jo tajunnu. ja viäläpä kantapään kautta.

sitte on tämä joukkio nimeltä valehtelijat, alalajinaan itselleen valehtelijat. ja kyllä, ajoittain kuulun tähän ryhmään itekki. mutta oikeesti eihän tätä tartte eres selitellä? ei oo vain maailmas mitää sen hajottavampaa tunnetta ku se, että saat tietää jonku valehdelleen sulle. tai tajuat, et oot tehny sitä itelles. se tuntuu just siltä ku läpimärkä nahkakinnas heilahtas päin naamaa. ja lujaa. valehtelijat on myös usein niitä kovimpia esittäjiä, jota mä en myöskää voi sietää sitte sekunttiakaa. 

"just lie motherfucker, 'til you hear the truth. 

from under the street, through the gutters of youth. 

just cry, motherfucker, yeah, i'm talking to you."

mitä hyötyä ihmisille oikeesti on siitä, että ne esittää jotain mitä ne ei oikeesti oo tai tee? ihmisillä on omat intressinsä sen takia, että ne olis niitä kuuluisia yliarvostettuja yksilöitä, se tekee niistä uniikkeja. ei vaan oo mun pääkoppa ikinä sisäistäny sitä, miks jonku pitäis sanoo tykkäävänsä one directionista tai romanttisista komedioista, jossei kerran voi sietää niitä. näin neutraalisti sanottua se on vaan vitun naurettavaa.

josta päästäänki seuraavaan aiheeseen jota myös vihaan, yllätys yllätys. ja tässä kohtaa muistutan, että tämä on mun mielipide ja maailmassahan ei saa olla muita mielipiteitä eli ruikuttajat toimikaa hetimmiten näin. neutraaliset asiat; ihmiset, elokuvat, musiikki, ruoka, vaatteet ja ihan kaikki! semmoset neutraalit ihmiset on ehkä mun vitutuskäyrän maksimaalisuuden multihuipentuma. ne on semmosia ihmisiä, jotka ei muka omista minkäälaista omaa mielipidettä mitää asiaa kohtaan tai ei ainakaa kerro niitä. vastaus kaikkeen on aina "aiva sama" tai "emt". ja elämä on varmasti yhtä yksinkertanen ku niiden vaatekaappiki, josta normaalisti löytyy vaa hm:n ja gt:n ybersuosittuja eläinkuosilla varustettuja vaatteita, joita ei ookkaa ku joka toisella tyypillä.

"but who could give a fuck about a kid with a dream? 
'cause stories aren't told about the ones unseen. 
with the gleam in his eye, his middle finger to the sky. 

crooked smile on his face, he doesn't think he can die."

kukaa ei nyt varmaa tajunnu tämän pimppiragen takaa yhtää mun pointtia mitä hain, mutta oikeestaan aiva sama. ajatus kuitenki oli selventää, että mun mielestä on tärkeetä et ihmiset on yksilöitä, ei tartte näyttää minkää vaatekuvaston mallilta, ihmisillä saa ja pitää olla omia mielipiteitä ja sen lisäks ne pitää kertoa ja ilmasta. jokaselle ihmiselle on luotu vaan yks elämä ja yks persoonallisuus nii miksi yrittää peitellä itteensä koko elämänsä ajan, mun mielestä kellää meillä ei oo ylimäärästä aikaa siihen.

ihmiset ei useimmiten muutenkaa kerkee tehä elämänsä aikana kaikkee mitä haluais. mä pidän tällähetkellä tärkeempänä itelleni sitä, et saan nähdä ja kokea semmosia asioita mistä oon haaveillu ku ressata siitä miltä mä näytän tai mitä musta ajatellaa. mä saan olla nyt just sitä, mitä oon aina halunnu olla. mä saan sanoa ja tehä mitä mä haluan. muistakaa, ettei teidän oikeesti tartte esittää kellekkää yhtää mitää.