ei pysty

mä herään aamulla, päällä kauhee krapula, vedän ekat savut ja tajuun ei auta tabutkaan. kaikki on kaukasta, mutsi nalkuttaa ja pihal leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan. en saa hampait pestyy, haisen paskalta, tukka rasvas, en jaksa leikkaa ni kasvatan. mä en tee mitään ja silti mul on raskasta, laskut pitäs maksaa ja muuta vastaavaa. saan aamupalan alas illal ja alan chillaa, ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal. hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa. mikä mus on vikana? "sitä saa mitä tilaa". ehkä ne on oikeessa, katon pornoo päiväst toiseen ja mietin onks se oikein vai oonko mä poikeeva? mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista, samanlaista, en erota perjantaita maanantaista. mikä mua vaivaa, oonks mä laiska vai sairas ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa. ei se haittaa, eikä ruokaa jaksa laittaa tai vaihtaa ees kanavaa, katon lumisadet vaikka. tuun kai aina elään ikiomas maailmas, jos taivas on musta ja aurinkoo vailla.

"nouse jo ylös" ei pysty. "oot sä menos duuniin?" ei pysty. "siivoisit joskus" ei pysty. "mee käymään lääkäris" ei pysty. "hanki joku harrastus" ei pysty. "nauttisit elämäst" ei pysty. "vedä ittes narunjatkoks" ei pysty. "no tekisit ees jotain" ei pysty. 

taas yks näit päivii, millää ei oo mitään välii. kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin. konttaan rättiväsyneenä elämäni läpi, väsään räpin joka kertoo nii et muutki näkis. mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä, mitään syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää. kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän lopettaa ton hakkaamisen, vois tehä hyvää. mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa. ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa. mä tarvisin kai frendii johon tän kaiken vois purkaa. pitäs kai ulkoilla, urheilla ja muuta, mut ku kaikki on turhaa, on liian kylmä tai kuuma. sukulaiset soittaa suuta, "ota ittees niskasta!" mut miten ihmees, ku mikää ruumiinosa ei liikahda. kaikki on hidasta, ehkä apuu sais viivasta mut sitä varte pitäs ensi päästä ulos himasta. mua varmaan säälitään, kuulen ääniä pään sisält. en pysty tekemää mitää, en ees äänittään, kääntämää päätä tai käärimää sätkää, vääntämää mättöö tai siivoon tätä läävää.

"nouse jo ylös" ei pysty. "oot sä menos duuniin?" ei pysty. "siivoisit joskus" ei pysty. "mee käymään lääkäris" ei pysty. "hanki joku harrastus" ei pysty. "nauttisit elämäst" ei pysty. "vedä ittes narunjatkoks" ei pysty. "no tekisit ees jotain" ei pysty.