musta tuntuu että tää on menoa taas, en pysty enää taistella sitä vastaan. en keksi enää mistää mitää positiivista, en jaksa kuunnella toisten ongelmia. mua ei kiinnosta yhtää mikää, mä oon vihanen kaikille. ihan kaikille, mutta eniten itelleni. miks oon niin epätäydellinen, tyhmä ja huono kaikessa. miksen voi koskaa onnistua missää, tietää mitä on onnellisuus? haluaisin vaan olla semmonen ihminen, jota muut arvostais, josta joku välittäis, josta joku vois olla ylpeä.
päivät vaan vierii taas eikä millää oo mitää merkitystä. mulle kaikki on ihan sama. en jaksa edes suuttua kellekkää, en jaksa välittää. helpompi vaan antaa olla, olla sanomatta mitää ku silläkää ei kuitenkaa oo mitää väliä. en jaksa kattella ketää, oon niin kyllästyny kaikkeen. en pysty kattomaan edes itteeni enää. mä oon taas epäonnistunu.
"you steal my only hope and make me stay awake another night. i wish
you bear with me, stay near me. solitude, my pain, the last thing left of me."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti