"savuna ilmaan, ei voi estää. verenä hiekkaan, ei voi kestää. kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään. silmistäs huomaa, kun sun on vaikee häivyttää palaa sun kurkussas, jota et tahdo näyttää."
"mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa. helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla. luota siihen, pidä kii uskostasi ihmisiin, vaik joku sutkin vielä käännyttää. enkä mä ole ensimmäinen, joka otteensa menettää. enkä viimeiseksikään taida jäädä."
"kestääkö usko? kestääkö päivääkään? säilyykö toivo elossa kauaa enää? uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun. koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo."
"eksyttiinhän me, eikä tahallamme tultu taas tänne, mistä kerran jo selvittiin. en voi uskookaan, miten voidaan olla yksinkertaisesti näin helvetin tyhmiä. tämä kaivo on pimeä kaivo, odottaa aina ammollaan. ei itku, ei palava raivo auta irti otteestaan."
"huutaa on kenenkään aivan turhaa, sillä ketään ei kaupunkimme kuule kuitenkaan. yksin on helpompi juosta karkuun, kun pitäisi päästä kauemmas kuin koskaan aiemmin. mä tiedän ettet tahdo kenenkään löytävän kilpesi ainoota halkeemaa."
rehellisesti sanottuna, mä en vaan jaksa enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti