meidän lauantai-ilta. mukana sanna, janppa ja pök ja muita satunnaisia. katottiin illalla ilotulitusta, romanttisesti keittiön ikkunasta tietenki. yölla sain puheluita, joista en muista mitää, ja viestin joka jaksaa hämmästyttää. miks elämä on vaikeeta? totta puhuen en edes muista koska olis ollu viimeksi semmonen viikonloppu etten oisi juonu yhden yhtäkää tai kupin kuppia. ehkä lokakuus. joten eipä tää mitenkää normaalista poikkea. ai niin, oon pettyny itteeni. taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti