nyt on vaikeeta mut kyl mä kestän

oon saanu olla kotona yksin nyt muutaman päivän. on aikaa tehä mitä haluaa tai olla tekemättä mitää. saa ajatella mitä haluaa ihan rauhas. ennenkaikkea saan antaa mättömusiikin mätäjää kerranki niin kovaa ku korvat kestää kuunnella ku kukaa ei oo valittamas. makes me feel good. oon heränny aamusin aikasin lenkille, oon käyny juoksees ja samalla miettiny asioita. päivät oon siivoillu, kuvaillu pupusii tai jotai muuta turhanpäivästä. mutta ärsyttää ku en pääse salille koko viikkoon ja mun hyvä rundi ja motivaatio menee ihan hukkaan. vittu.

jokatapaukses oon miettiny ny lomailles oikeestaan vähä kaikkee, sitä mitä mä haluan, mitä mä arvostan ja millanen mä oon. en silti oo oikeen löytäny vastauksia. mut ehkä tää tästä sitte jos ja kun kaikki paranee. vaikka kaikki sanoo et kaikki vaatii oman aikansa niin mä en jaksais enää oottaa sitä valoa ja onnea. aiva sama. kuitenki yks niistä asioista, joita paljo oon miettiny on ystävät. ne on ollu mulle aina tosi tärkeitä ja oon arvostanu niitä aina, mut viimevuosina kaikki on vaan viilentyny ja se johtuu kyllä ihan vaan musta ittestäni. en osaa itte edes laittaa mun ajatuksia sanoiksi, joten ehkä saatte tyytyä wiliin.

"paljon ongelmii mut kyl täs selvitää, ei tietoo hapest silti meitsi hengittää. ~~ 
kuka mua auttaa kun mä olen eksynyt, pimeässä yksin palasiksi hajonnut. ilman 
teitä frendit meitsi olis avuton, mä kaipaan teitä ja siks nyt olen onneton. kiitos 
teille kun jaksatte tukea, ette anna periks vaik tää on teille vaikeeta. ootte syy 
joka saa mut jaksaa herää, mä pidän kii enkä anna otteen pettää. nyt eksyksissä 
enkä nää ainuttakaan valoa, mä päästän irti ja annan sydämeni ohjata. elämä kuljettaa 
ja syö mun tunteita, suoraansanottuna kaikki tää on surkeeta. en todellakaa toivo 
eksyväni uudestaa, oon saanu tarpeeks tästä hiljaisuudesta. en jaksa yrittää, tää 
alkaa sattua. koitan jaksaa, pitää pystyy heräämää, luovutan vast ku ei oo enää 
ketää. jotai frendei ikävä ku ei pidetä yhteyttä, pitäis skarppaa ja yrittää pysyy 
yhdessä. ilman teit kaikki on päin persettä, kuulutte mun elämään, osa perhettä."

mä tiän et oon ollu paskamainen ja vitun rasittavaa katteltavaa ku oon ollu surullinen aina ja manannu paskaa maailmaa. mut emmä voinu sille mitää. nyt mä yritän kuitenki ihan tosissani päästä siitä yli ja toivon, että te jaksatte olla mun tukena jatkossaki vaikka ei se varmaan oo helppoo teillekkää. ja mä tiän kyllä, että ne joille tää on tarkotettu, tunnistaa ittensä. <3