mulla ei oo oikeen mitään sanottavaa ja mun päässä on pileet. ajatukset tanssii pöydillä enkä saa niitä lopettamaan. oon aiva vitun sekaasin. viimeaikoina oon luullu olevani sekaasin, mut jos nyt en oo niin en ikinä. mikää ei oo enää niinku pitäis, toisin sanottuna mikää ei oo hyvin ja tajusin sen tässä hiljattain. elämä on paskaa aamusta iltaan ja vielä kaupan päälle yölläki.
mulla on tällähetkellä neljä ihmistä, joista neljän kans mulla on ongelma ja todennäkösesti yhdelläkään niistä ei oo mun kans ongelmaa. jotenki ykspuolista? johtuuko se siitä että mä en tajua mistää mitää, en edes ittestäni, oon helvetin vaikee ihminen enkä osaa päästää irti vaikka kuinka haluaisin. oon niin vitun raivostuttava, säälittävä, vammaanen ja riittämätön.
olis niin hienoo, jos asiat joskus olis niinku mä haluaisin tai toivoisin. ehkä mua ei vaan oo luotu olemaan onnellinen. ehkä mun elämää ei oo luotu sellaseks, vaikka kuinka haluisin. kaikellako muka tarkotus? vitut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti