viikonloppu oli ja meni. ilman sannaa ja muita ihania olisin varmaan taas tehny jotain tosi typerää. mutta nyt tilanne oli se, että mua vitutti, ahisti ja teki mieli itkeä lähes kokoajan. oli niin paha olla ja otti keskushermostoon enemmän ku taas pitkään aikaan. suoraan sanottuna olin vihanen. päätin kuitenki yrittää edes ottaa iloa irti illasta, koska olihan paspartuun synttärit joten en halunnu pilata niitä olemalla ite naama norsun vitulla.
ja niin, mulla oliki kyllä kiva ilta. siihen tiettyyn pisteeseen asti. joskus vaan on pakko nollata ihan kaikki ja tää ilta oli just luotu sitä varte. tän porukan kans ei vaan voi olla tylsää, nää osaa piristää ja luo mulle aina tunteen että ehkä mäki sittekki kuulun johonki. musta huolehditaan ja munki sanomisista välitetään. en oo vain ilmaa kaikille. sunnuntaina oliki turhapäivä, mut sain sentään sanottua asianomaiselle mikä oli tehny mulle pahan mielen perjantaina ja lauantaina. se tuntui itseasias aika hyvältä, enkä jaksa enää olla edes suuttunu. ja niin... ehkä mulla ei tällähetkellä edes olisi oikeutta siihen.
mutta ehkä elämä ei ookkaan nii perseestä. oon päättäny, että mä korjaan sen minkä hajotin ja oon alottanu jo. ehkei ihmissuhteet ookkaan niin vaikeita ja ehkä mäki saan vielä omani takasi. ainaki toivon niin.
<3
VastaaPoistaoot nätti! :)
VastaaPoista