my chamber of loneliness

oon varmasti kajahtanu koska käskemättä siivosin, söin kanaa ja kastiketta, luin kokeisiin ja kannoin puita. oon rääkänny itteeni salilla ja lenkillä, että saisin itteni väsytettyä ja sen kautta nukutta mutta ei... nään niitä samoja vitun sairata unia taas. ja tuntuu siltä, että nää unettomat yöt imee mut kuiviin. ei oo voimia enää mihinkää. kokoajan väsyttää, ahdistaa ja oksettaa. pelkkä ruuan ajattelu inhottaa. onneks mun ei tarvinnu taaskaa viettää koko viikonloppua täälä yksinäisyyden luolassani vaan lähettiin sannan kans seinäjoelle, käytiin parin kaverin tykönä ja ajeltiin vaan. vaikka loppujen lopuksi oli ihan kivaa niin en vaan pysty olemaan täysillä ilonen, vaikka haluaisin. tuntuu siltä ku mikää ei tuntusi enää miltää eikä millää oo oikeestaan enää merkitystä.

"we hit the sky, there goes the light. no more sun, why's it always night? when you can't sleep well you can't dream, when you can't dream well what's life mean? my legs are dangling off the edge. the bottom of the bottle is my only friend. i think i'll slit my wrists again and i'm gone, gone, gone, gone."