siinähän se meni, parempi ku koskaan aiemmin mut samalla tuskallisempi ku koskaan aiemmin. riitaa ja puhumattomuutta, viinaa ja riehumista. huutamista, koska en vaan jaksanu kattella ketään. itkua, koska oli pahempi mieli ku oikeasti pitkään aikaan. vaikka mulla oli paha mieli, mulla oli myös hauskaa. pystyin sivuuttamaan sen olon enkä antanu sen hallita. yeah man, i'm doin' progress.
"jos en välittäisi, multa väliin ois jäänyt kaikki ne itkut. en ois selvittänyt tai hämmentänyt - ihan miten sen nyt otti - mut mun usko suhun ja totuuteen pakotti pöydän pyyhkii ja kortit paljastaa. en tahtonut sulta rakkautta varastaa, sä vaan eteesi katsoit kun kysyin vastausta ja musta tuntui että oisin tarvinnut avustusta, taustatukee, jotain suurenmoista ajatusta, rukoustani ei kuultu, ei tullut helpotusta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti