"maailma harteilla, kadonnut tienviitta. ei jaksa ajatella, ei jaksa edes piittaa. luulet tietäväsi mut oot ihan vitun väärässä, luulin löytäneeni tieni mut olin väärässä. ajatukset on ku kirja joka ei lopu koskaan, käännän seuraavan sivun hiljaa ja syvään huokaan. nykyään mikään ei tunnu miltään, jos vain voisin tahtoisin aikaa taakseppäin siirtää. paskaa eilen, samaa tänään mut mitä sit huomenna? kaikkee ei voi korjata - sen kanssa eletään, jos ei ota takkiin niin mitä varte sit pelätään?
yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas, tahtoisin vaan olla paremmassa paikassa. kaipaisin seuraa ja jonkun johon luottaa, jonkun jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa.
en tahdo edes tietää mitä huominen tuo tullessaan, elänkö samaa painajaista joka päivä uudestaan? aamul kuudelt kello päivään uuteen herättää, on vaikeeta, tahdon pahan tunteen selättää. kaikki meni pieleen en tiedä syytä vieläkään. kadotettu rakkaus, ei ystäviä vieläkään, ei vieläkään seuraa, ei sosiaalist elämä, ei syytä herätä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti